Kolmannen opintopiirin aiheena oli vammaisuus. Meillä kellään ei ollut lähtökohtaisesti kokemusta erityistarpeita omaavista asiakkaista. Kuitenkin jokaisella meistä tulee varmasti tulevaisuudessa eteen tilanteita, jossa hoitoa tai neuvontaa saavalla asiakkaalla on rajoitteita, tai erityistarpeita. Aiheen opiskelu on siksi tärkeä jokaiselle terveydenhuollon ammattilaiselle. Ryhdyimme työhön avoimin mielin ja innokkaina oppimaan uutta. Kokoonnuimme opintopiiriin 5.3.2021. Jouduimme pitämään tapaamisen Zoomin välityksellä, koska koronan vuoksi kahvilat ja yleiset opiskelutilat olivat suljettuna. Viimeistelimme edellisellä opintopiirillä kesken jääneet tehtävät ja vaihdoimme kuulumiset ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä. Anna toimi sihteerinä tällä kerralla. Kolmannen opintopiirin yhteydessä työstimme myös blogialustaa, ja muutaman kokeilun jälkeen päädyimme valitsemaan Vuodatus.net sivuston sopivaksi blogien julkaisualustaksi.
- Selvittäkää miten kehitysvammaisuus todetaan? Mitä eri kehitysvammojen syitä on? Mitä kuuluu pre- ja postnataalisiin syihin?
Kehitysvammaisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsen kehitys tai henkinen toiminta on häiriintynyt joko synnynnäisen tai myöhemmin saadun sairauden, vian tai vamman johdosta. Usein kehitysvammaisuus todetaan heti synnytyksen jälkeen, mutta se voi ilmetä myös vasta myöhemmin elämässä. Lapsen henkistä ja motorista kehitystä seurataan neuvolassa, sekä kotona perheen toimesta. Jos lapsen kohdalla herää epäilys kehitysvammasta, asiaa selvitetään erikoissairaanhoidon piirissä. Neuropsykologisia tutkimuksia tehdään vamman vaikeusasteen selvittämiseksi ja lääkäri tekee mm. kuvantamistutkimuksia, geneettisiä tutkimuksia ja aineenvaihdunnantutkimuksia syyn selvittämiseksi.
Kehitysvammaisuus voi aiheutua mm. äidin raskaudenaikaisesta infektiosta tai myrkytyksestä (esim. raskaudenaikainen alkoholin käyttö), sikiön kromosomipoikkeavuudesta, geneettisestä sairaudesta tai oireyhtymästä, keskushermostotulehduksesta tai keskushermoston epämuodostumasta. Muita mahdollisia syitä ovat kasvaimet, sikiön hapen puute synnytyksen aikana, synnytyksen aikainen aivovaurio, Rh-tekijä, lapsuuden tapaturma tai synnynnäinen aineenvaihduntahäiriö tai ympäristötekijät. Kehitysvammaisuuden syy jää kuitenkin usein tunnistamattomaksi.
Prenataalisia eli raskauden aikaisia syitä kehitysvammaisuudelle ovat perintötekijöistä johtuvat syyt kuten kromosomipoikkeavuudet, geneettiset sairaudet ja geenipoikkeamat, keskushermostoepämuodostumat, infektiotaudit, lääkkeet ja myrkyt, sikiön kasvun ja ravitsemuksen häiriöt.
Postnataalisia syitä eli synnytyksen jälkeiset syitä voivat olla lapsuusajan infektiot, lapsuusajan onnettomuus, psykoosi, sekä psykososiaaliset syyt.
-
Pohtikaa mitkä eri tekijät voivat synnytyksessä aiheuttaa lapselle kehitysvamman?
Synnytyksen yhteydessä suurin riskitekijä lapsen kehitysvamman syntymiselle on synnytyksenaikainen hapenpuute. Hapenpuutetta voivat aiheuttaa muun muassa avosuinen tai perätarjonta, äidin synnytyksenaikainen kuumeilu ja äkilliset hätätilanteet, kuten istukan ennenaikainen irtoaminen, kohdun repeäminen ja napanuorakomplikaatiot (prolapsi ja kompressio). Myös pihti- ja imukuppisynnytys sekä hätäkeisarileikkaus, oksitosiinin ja epiduraalipuudutuksen käyttö synnytyksessä vaikuttaisivat lisäävän riskiä hapenpuutteelle. Synnytyksenaikainen hapenpuute altistaa aivovauriolle, mikä taas voi johtaa kehitysvamman syntymiseen. Aivovaurion saattaa aiheuttaa myös synnytyksen yhteydessä käyvä tapaturma, jossa vauva saa iskun päähänsä.
Lisäksi kehitysvammalle altistaa synnytyksen aikana äidistä lapseen tarttuvat infektiot.
-
Miten terveydenhoitajana kohtaatte kehitysvammaisen lapsen ja hänen perheensä?
Kehitysvammaisuudesta huolimatta lapsi ja hänen perheensä tulisi kohdata samoin, kuin mikä tahansa perhe. Jokaisen lapsen hoidossa perheen osallistaminen on tärkeässä osassa, sillä perheen osallistaminen hoitoon lisää tyytyväisyyttä ja hoitomyönteisyyttä. Vanhemman rooli kuitenkin korostuu, mikäli lapsella on vaikeuksia kognitiivisissa toiminnoissa. Tällöin vanhempi voi joutua tilanteeseen, jossa toimii lapsen puolestapuhujana. Ennen potilaan vastaanottoa tulisi ottaa selvää potilaan kehitysvamman tasosta, sekä potilaan kommunikointikeinoista ja taidoista. Ammattilaisen tulee kuitenkin huomioida, että vaikka potilaalla olisi hankaluuksia kommunikoinnissa, tulisi ammattihenkilön rohkeasti ottaa kontaktia itse potilaaseen ja yrittää luoda hänen kanssaan hyvä luottamussuhde. Erilaiset kommunikaatiota tukevat menetelmät tulee kehitysvammaisten lasten kanssa työskennellessä pitää mielessä, ja hyödyntää niitä rohkeasti. Kehitysvammaisen kohtaamisessa tärkeää on varata riittävästi aikaa vastaanotolle, eikä tilanteita tule kiirehtiä. Erityisen tärkeää kehitysvammaisen asiakkaan kohtaamisessa on selittää ymmärrettävästi, mitä vastaanotolla tulee tapahtumaan ja miten tilanne etenee. Tässäkin vanhempi voi olla apuna. Perheen erityiset tuen tarpeet tulee arvioida ja huomioida. Myös vanhempien ja esimerkiksi sisarusten jaksaminen tulee huomioida, kun perheessä on kehitysvammainen lapsi.
-
Määritelkää älyllisen kehitysvammaisuuden eri asteet. Miten terveydenhoitajina kohtaatte eri asteiset (älylliset) kehitysvammaiset asiakkaat?
Älylliset kehitysvammat luokitellaan älykkyysosamäärän perusteella neljään asteeseen. Lievin aste on lievä älyllinen kehitysvamma, jolloin älykkyysosamäärä on 50-69 välillä. Keskivaikeassa älyllisessä kehitysvammassa ÄO on 35-49. Vaikea kehitysvamma todetaan, mikäli potilaan älykkyysosamäärä on 20-34 välillä. Vaikein älyllisen kehitysvamman aste on syvä älyllinen kehitysvamma, jolloin ÄO on alle 20. Älyllisen kehitysvamman astetta arvioidaan nykyään kuitenkin mieluiten henkilön toimintakyvyn ja avuntarpeen mukaan.
Asiakkaan kohtaamisessa tulee ottaa huomioon hänen yksilöllinen kykynsä kommunikoida ja ottaa vastuuta omasta hoidostaan. Lievästi kehitysvammainen asiakas ymmärtää puhetta hyvin, eikä vaadi huomattavasti apua arjen toiminnoissaan. Vamman vaikeutuessa myös kyky tuottaa ja ymmärtää puhetta voivat heikentyä. Kehitysvamman aste vaikuttaa näihin seikkoihin, ja joissain tapauksissa on syytä harkita esimerkiksi saattajan läsnäoloa vastaanotolle riittävän hoidon turvaamiseksi.
-
Mitä tarkoitetaan itsemääräämisoikeudella vammaisen asiakkaan kohdalla?
Itsemääräämisoikeus vammaisella asiakkaalla tarkoittaa samaa, kuin kellä tahansa muulla. Itsemääräämisoikeudella turvataan henkilön oikeus osallistua itse itseään koskeviin päätöksiin ja tehdä omaan elämäänsä vaikuttavia valintoja. Mikäli henkilö on itse kykenemätön sanallisesti tuomaan ilmi omia ajatuksiaan hoitoaan kohtaan, voi läheisten tulkinta-apu olla tilanteessa välttämätöntä. Kun kyseessä on vammainen asiakas, ei hän aina kykene itse realistisesti arvioimaan omaa etuaan. Asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulee tukea pitämällä kuitenkin mielessä realistisesti hänen toimintakykynsä ja avuntarpeensa.
-
Milloin rajoitustoimenpiteitä voi noudattaa?
Rajoitustoimenpiteitä käytetään ainoastaan viimeisenä vaihtoehtona, kun muiden lievempien keinojen käyttö ei ole mahdollista tai ne on jo käytetty. Vain laissa mainittuja rajoitustoimenpiteitä saa käyttää (esim. kiinnipitäminen, aineiden ja esineiden haltuunotto tai henkilön tarkastus sekä välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta, valvottu liikkuminen ja poistumisen estäminen) ja niitä saa käyttää vain järjestettäessä laitospalveluita tai toisinaan järjestettäessä päivä- ja työtoimintaa.
-
Pohtikaa, millaisia erityiskysymyksiä nousee vammaisten asiakkaiden elämäntapaohjauksessa (itsemääräämisoikeus)?
Vaikka kehitysvammainen ihminen ei välttämättä ymmärrä toisten mielestä omaa parastaan (esim. rahankäyttö), häntä ei saa holhota kuin lasta, niin läheinen kuin ammattihenkilökään. Aikuinen vammainen henkilö on kuitenkin oikeutettu päättämään omaa elämäänsä koskevista asioista. Vammaisen asiakkaan kohtaamisessa on otettava huomioon, että vaikka tieto tulee välittää tälle riittävän yksinkertaisesti, informoinnin tulee kuitenkin olla aikuisten väliseen kanssakäymiseen sopivaa ja arvokasta, jotta asiakkaalle ei muodostu kokemusta alemmuudentunteesta. Asiakas on aina mahdollisuuksien mukaan osallistettava hänen hoitoaan koskevaan päätöksentekoon ja kuunnella hänen toiveitaan siihen liittyen, vaikka itse olisi eri mieltä hoidon toteutuksesta.
Katsoimme videot yhdessä Zoomin välityksellä ja keskustelimme niistä. Koimme videot selkeiksi ja hyödyllisiksi, niistä välittyi tärkeitä seikkoja kehitysvammaisen tai huonokuuloisen asiakkaan arvokkaan kohtaamisen kannalta. Videot auttavat itseämmekin helpommin valmistautumaan kehitys- tai kuulovammaisen kohtaamiseen verrattuna siihen, että lukisimme vain kirjoitetusta tekstistä toimintaohjeita.
Toisaalta kuitenkin totesimme, ettei vammaisen henkilön kohtaamisessa ole loppujen lopuksi paljonkaan eroa muiden asiakkaiden kohtaamiseen verrattuna, vaikka toki puheen tulee olla selkeämpää ja hyvän katsekontaktin tärkeys korostuu.
Opintopiirin lopuksi keskustelimme esille nousseista ajatuksista. Saimme aineistosta paljon arvokasta tietoa. Koemme tärkeäksi, että jokainen terveydenhuollon ammattilainen ymmärtää asiakkaan mahdollisia rajoitteita ja erityistarpeita. Näiden seikkojen huomioon ottaminen on tärkeää, jotta hoito- tai neuvontatilanne voi sujua kaikkien kannalta mahdollisimman mutkattomasti. Tämä pitää sisällään sen, että terveydenhuollon ammattilainen osaa ja ymmärtää tarpeen vaatiessa muovata kohtaamistilannetta asiakkaan tarpeiden ja rajoitteiden mukaisesti. Erityistarpeita omaavalla henkilöllä on yhtäläinen oikeus hyvään hoitoon ja heidät tulee kohdata empaattisesti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti. Tieto, ymmärrys ja avoin mieli ovat hyvät lähtökohdat tällaisen kohtaamistilanteen mahdollistamiseksi.
Lähteet:
Kehitysvammaisuus. 2017. Terveyskylä. Viitattu 5.3.2021.
Jalanko, H. 2019. Kehityshäiriöt lapsilla. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 5.3.2021.
Kehitysvammaisuuden syyt. 2017. Verneri.net. Viitattu 5.3.2021.
Kehitysvammaisuus. Kehitysvammaliitto. Viitattu 5.3.2021.
Kehitysvammat. Aivosäätiö. Viitattu 5.3.2021.
Timonen, S., Erkkola, R. 2004. Sikiön asfyksia synnytyksen aikana. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Viitattu 5.3.2021.
Hukka, O., Karhu, V. 2015. Kehitysvammainen lapsi potilaana päivystyksessä. Theseus. Viitattu 5.3.2021.
Kehitysvammainen henkilö asiakkaana. 2020. Verneri.net. Viitattu 5.3.2021.
Huttunen, M. 2018. Älyllinen kehitysvammaisuus. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 5.3.2021.
Kehitysvammaisuuden asteet. 2014. Verneri.net. Viitattu 5.3.2021.
Mitä itsemääräämisoikeus on? Tukiliitto.fi. Viitattu 5.3.2021.
Rajoitustoimenpiteet. 2020. THL. Viitattu 5.3.2021.
Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. Tukiliitto.fi. Viitattu 5.3.2021.
